Joskus eteen tulee tilanne, ettei rakasta lemmikkiä voi enää syystä tai toisesta pitää. Tällöin lemmikille on löydettävä uusi koti.
Sain 20.9. puhelimeeni viestin, olisiko minun mahdollista ottaa kaksi nelivarvas tyttöä tänne meille. Siinä hetken tuumailtuani vastasin viestiin, tyttöjen olevan tervetulleita meille.
Siinä omistajan kanssa pika puhelu ja eipä siinä kauan mennytkään, kun illan pimeinä tunteina tytöt olivatkin jo meillä.
Tyttöjä siinä tutkaillessa huomasinkin Vihtorin saksipurennan ja Klaaran reippaasti ylikasvaneen nokan. Myös kilvet olivat kuluneet erittäin pyöreiksi ja Klaaralla näkyikin tuo kuluma punaisina läikkinä kilvessä. Punaiset läikät tarkoittavat sitä, että verenkierto on vilkasta juuri näillä kohdilla, joissa kilpi on ns. ohuempaa ( punaisia kohtia voi olla myös ihan kunnon alustallakin kasvaneilla konnilla ja näitä on havaittavissa esim . horroksesta herättyä ). Kilpien raju kuluminen on johtunut huonosta alusesta, tytöillä se on ollut hiekka. Pientä pyramidikasvua myös havaittavissa . Tytöt eivät ole myöskään horrostaneet, joten he tulivat oivaan aikaan aloittamaan paastoa ja siitä ensimmäistä horrostaan.
Ensimmäisenä Vihtori ( Pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta )
Ja Klaara
Horrokseen ei laiteta sairaita tai esim. liian laihoja konnia. Tytöillä ei tätä vaaraa ole, sillä molemmat ovat hyvä kuntoisia ja painoisia. Vihtori mittautti lukemat 1252 g 18 cm ja Klaara 909 g 16 cm . Kummatkin ovat ihanne painossaan. Jopa hieman pullukoitakin.
Omistajan kanssa juteltuani selvisi, että he olivat kilpikonnien kolmannet omistajat. Kilpikonnat ovat lemmikkeinä yleisiä, jotka vaihtelevat kotia, juuri senkin takia, että ovat niin pitkäikäisiä. Tämä on valitettavaa, mutta mielummin uusi koti kuin se, että kilpikonna " unohtuu " tai elämäntilanne muuttuu niin radikaalisti, ettei kilpikonnalle yksinkertaisesti riitä aika.
Omistajan lähdettyä pesin tytöt ja oli aika aloittaa leikkaamaan ja muotoilemaan heidän nokat. Aloitin Vihtorista, jolla oli tuo saksipurenta. Konna pyyhkeeseen ja eikun leikkaamaan. Vihtori antoi hienosti leikata nokan vaikka pienoinen hätäpissikin pääsi tulemaa.
Seuraavana oli vuorossa Klaara. Hyvin pitkää nokkaa leikattaessa on oltava varovainen, ettei nokka pääse lohkeamaan niin, että tulee verta. Kannattaa leikata ensin ihan vähän. Klaaran nokka oli hyvin paksu ja huomasin ettei tyttö hirveästi pitänyt toimenpiteestä. Hienosti kuitenkin saatiin nokka leikattua eikä tullut halkeamia.
Miltäs näyttää ?
Tytöt pääsivät sitten illalla viileään nukkumaan pyyhkeen sekaan ja aamulla sitten tutustumaan uuteen ympäristöön.
