Tällä hetkellä meiltä löytyy 5 hiirtä. 3 tyttöä tuli huhtikuussa Keljonkankaalta pitovaikeuksien takia ja tänään kävin hakemassa 2 hiirtä Kuusaasta,jonne ne olivat tulleet Tampereelta. Heille etsittiin myös uutta kotia pitovaikeuksien takia.
Pesin hiirten häkin ja laitoin kaikki tytöt samaan, kaikki meni ihan hyvin eikä mitään tappeluita ollut.
3 ensimmäistä tänne tullutta tyttöä on syntyneet alkuvuodesta 2015 ja nämä 2 tyttöä 7.12.2014. Hiiret ovat vielä nuoria, joskin vanhenevat aika nopeasti. Hiirten odotettu elinikä liikkunee 1-3 vuoden välimaastossa.
Reippita aktiivisia tyttösiä ovat. Kovasti ympäristö kiinnostaa. Nyt onkin mukava touhuta , kun on putkista rakennettu tunneleita häkin ulkopuolelle.
Yksi tyttösistä ei ollut kuvaus tuulella , joten laitan koko poppoon kuvan vielä alimmaiseksi.
Hän on väriltään hieman tummempi kuin ylemmässä kuvassa oleva laikukas hiirineiti.
Maailman kuuluisin hiiri on varmasti Mikki Hiiri. Esi-isiltään Mikki on perinyt luonteeseensa paljon ominaisuuksia; uteliaisuuden, ystävällisyyden ja rohkeuden. Ei siis mikään ihme, että kesyhiiri on ollut hyvin suosittu lemmikki kautta aikojen. Hiirestä on jalostettu mitä erilaisempia väri- ja turkkimuunnoksia, jotka tekevät hiiren kasvatuksen mielenkiintoiseksi ja haasteelliseksi.
Lemmikkihiiristä on olemassa nk. suomalaistyyppisiä hiiriä ja englantilaistyyppisiä show-hiiriä. Lisäksi hiiristä on jalostettu erityisen pienikokoinen muoto, minihiiri. Suomalaistyyppinen hiiri on tyypillisesti eläinkaupassa myytävä hiiri. Se on kooltaan ja korviltaan paljon pienempi kuin show-hiiri, yleensä se on myös luonteeltaan vilkkaampi. Minihiiri on suomalaistyyppistäkin vielä huomattavasti pienempi.
Vaaleat englantilaistyyppiset show-hiiret ovat kooltaan massiivisia. Tällainen hiiri voi painaa jopa 60 g , kun sen suomalainen serkku painaa 20 g. Tummista show-hiiristä ei yleensä koskaan tule niin isoja kuin vaaleista. Show-hiirellä on myös valtavat korvat ja sen selkä on linjakas ja pitkä.
Hiiriuroksen ja -naaraan välillä ei ole kovin suurta eroa. Uros on yleensä hieman massiivisempi ja uroksen virtsa haisee voimakkaammin. Hiiren elinikä vaihtelee hieman suvusta riippuen. Yleensä hiiri elää n. 1 -1,5 vuotta, joskus jopa 2 vuotta. Hiiret ovat sukukypsiä jo 1 - 1,5 kuukauden ikäisinä, niinpä poikaset tulisi erottaa omiin sukupuoliryhmiinsä jo 3 viikon ikäisinä. Naarashiirellä on kiima 3-5 päivän välein ja se kantaa poikasia 18-21 päivää. Poikasia syntyy kerralla valtava määrä, 10-20, riippuen hieman naaraan iästä ja koosta. Siksipä omalla lemmikkihiirellä ei kannatakaan teettää poikasia ellei tarkoituksena ole todella ryhtyä kasvattamaan hiiriä.
Varusteet
Hiiri viihtyy parhaiten pienessä 4-5 eläimen muodostamassa laumassa. Uroshiiret saattavat olla toisilleen hyvinkin agressiivisia, joten ne olisi parempi pitää erillään.
Hiiren kodiksi sopii parhaiten muovinen terraario, häkistä ne saattavat livahtaa helposti pinnojen välistä ulos. Myös verkkokantinen lasiterraario on hyvä, vaikka onkin painonsa vuoksi vaikeampi puhdistaa. Parasta kuiviketta on kuohkealastuinen kutterinpuru tai höylänlastut. Sahanpuru tai hiekka eivät ole hyviä kuivikkeita. Ne pölyävät helposti ja voivat hiiren kaivellessa niitä vaurioittaa sen turkkia tai silmiä. Terraarioon olisi hyvä sijoittaa leikkikaluiksi tyhjiä WC-rullan hylsyjä ja erilaisia pahvirasioita, joihin hiiret hyvin mielellään nakertelevat reikiä. Pesämökiksi käy varsin hyvin kukkaruukku tai tyhjä kookospähkinä.
Terraarioon voidaan laittaa myös juoksupyörä. Eri juoksupyörämalleista kannattaa valita suuri turvapyörä, jossa ei ole pinnoja erikseen ja jalka on kiinni ainoastaan toisesta sivustaan. Juoksupyörä on syytä olla riittävän suuri, ettei hiiren selkä taivu liikaa. Liian pienessä pyörässä juoksevan hiiren häntä voi kaareutua selän yli.
Ruokinta
Hiiren ruokinta on hyvin yksinkertaista. Sen pääravintoa ovat siemenseokset, esimerkiksi erilaiset hamsterille tarkoitetut. Jos seoksessa on paljon auringonkukansiemeniä tai maapähkinöitä, olisi hyvä poistaa niistä osa. Hiiri saattaa lihoa liian rasvaisesta ruoasta. Seokseen voi aina silloin tällöin lisätä kissan tai koiran kuivamuonaa. Hiirelle voidaan antaa siemenseoksen tilalla nk. rotta ja hiiri pellettiä, joka sisältää kaikki hiiren tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet.
Tuoretta ruokaa olisi hyvä antaa siementen tai pellettien lisäksi. Erilaiset hedelmät ja vihannekset ovat oikein hyviä, esim. kiinankaali, omena, kurkku, tomaatti, päärynä ja salaatti. Annettavat vihannekset pitää aina muistaa pestä tai kuoria huolella. Kesäisin voi hiirelle antaa tuoretta ruohoa, voikukan lehtiä ja apilaa. Silloin tällöin olisi muistettava antaa kuivaa leipää tai koirankeksiä nakerrattavaksi, jolloin hiiren hampaat eivät pääse kasvamaan liian pitkiksi.
Viherruoan lisäksi hiirelle voi antaa erilaisia puuroja, perunamuusia, keitettyä makaronia tai riisiä. Mukaan voi lisätä myös purkillisen kermaviiliä, josta hiiret saavat kalsiumia. Varsinkin kantaville ja imettäville naaraille sekä kasvaville poikasille tämä on hyvin tärkeää.
Ruoka olisi hyvä antaa aina samaan aikaan vuorokaudesta, mieluiten illalla. Ruoan määrä riippuu hyvin paljon siitä minkä kokoinen hiiri on. Kantaville ja imettäville naaraille on annettava niin paljon ruokaa kuin ne vain syövät, lisäksi juomaveteen olisi hyvä lisätä pari tippaa vitamiinivalmistetta.
Juotavaksi hiirelle annetaan aina vettä, ei esimerkiksi maitoa. Vettä pitää olla aina tarjolla ja se tulisi vaihtaa päivittäin.
Hiiren hoito
Hiiren hoito on helppoa. Vaikka hiiri olisikin suuri näyttelytähti ei se vaadi tuntikausia kestävää trimmausta tai turkin hoitoa. Hiiren päivittäiseen hoitoon kuuluu ruokakupin ja juomapullon puhdistus ja pesu. Päivittäiseen pesuun riittää kuuma vesi, mutta pari kertaa viikossa ne olisi kuitenkin syytä pestä mahdollisimman kuumalla vedellä, johon on lisätty hiukan astianpesuainetta, harjaa käyttäen. Astianpesuaine on muistettava huuhdella erittäin huolellisesti pois.
Yleensä hiiret ovat hyvin siistejä eläimiä ja käyvät pissalla omassa pissanurkkauksessa. Tämä nurkkaus olisi hyvä siivota päivittäin jolloin ikävä hiirenhaju pienenee huomattavasti. Useimmat hiiret oppivat käymään pissalla ja kakalla "hiekkalaatikolla" eli pienessä kupissa, johon on laitettu esim. kissanhiekkaa.Hiekkalaatikko on helppo tyhjentää päivittäin roskikseen ja täyttää uudelleen hiekalla.
Hiiriterraario tai -häkki olisi siivottava vähintään kerran viikossa, mieluiten useamminkin. Yleensä kuitenkin omistajan (tai useimmiten omistajan äidin) nenä haistaa milloin hiirihäkkiä siivotaan liian harvoin. Terraario tai häkki kannattaa viedä pesuhuoneeseen ja pestä se suihkua ja harjaa apuna käyttäen. Häkin pesuun voi käyttää mietoa astianpesuaineliuosta, kunhan muistaa huuhdella sen huolellisesti pois.
Hiiren terveydentila on tarkistettava päivittäin. Hiiren lyhyestä eliniästä johtuen sairauden puhkeamisajat ovat lyhyet. Illalla iloisesti häkissä tepasteleva hiiri voi löytyä aamulla karvat pörhöisenä kyyhöttämässä häkin yhdestä nurkkauksesta.
Hiiren kanssa leikkiminen
Terve hiiri on vilkas ja utelias ja se tekee mielellään tutkimusretkiä "suureen maailmaan", vaikka nakertelemalla itsensä ulos häkistä. Hiiri oppii varsin nopeasti kiipeilemään omistajansa käteen (varsinkin jos sitä houkuttelee jollain herkulla) ja sieltä olkapäille. Myöskin tutkimusretket taskuun katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain mukavaa syötävää, sekä hihansuusta sisään kipittäminen ovat hiirelle mieluista puuhaa. Niinpä hiirten kanssa leikkiessä ei kannata pitää yllään kaikkein parhaimpia vaatteita, niihin kun saattaa kaikesta valvonnasta huolimatta ilmestyä pieniä reikiä.
Hiirelle voi tehdä pahvirullista ja -rasioista esimerkiksi labyrintin, jonka päähän voi laittaa hyvältä tuoksuvaa herkkua. Niistä voi myös rakentaa miniesteradan ja houkutella hiirtä kulkemaan sen läpi. Hiiri nauttii myös paljon silittelystä ja pitää siitä, että sitä rapsutetaan varovasti esimerkiksi korvan takaa.
Lähde : http://www.hiiret.fi/fin/lajit/?pg=1&sub=1
