marsuja

marsuja

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Pat ja Stan tarina

Pojat tulivat minulle 2013 Keski-Suomesta , koska omistaja ei voinut heitä enää pitää. Pojat olivat puhdasrotuisia rex marsuja. Poikia oli hoidettu hyvin ja he olivat sopuisa pari. Juttelin erään kasvattajan kanssa ja hän oli kiinnostunut pojista, sillä ilmeisesti pojat olivat lähtöisin hänen tuttavansa marsulasta, jonka kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä. Niimpä pojat muuttivat Lappeenrantaan Joulukuun lopussa.

Sain kuitenkin muutama kuukausi tämän jälkeen viesti, että toinen pojista oli menehtynyt. Syy ei ollut selvä.

Toinen pojista vielä porskuttaa ja saa jatkaa sukuaan toivottavasti.



Pat
synt. 20.10. 2012
väri silveragouti



Stan
s. 20.10.2012
väri creamagouti / cream



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Hiiri tyttöjen tarina

Tällä hetkellä meiltä löytyy 5 hiirtä. 3 tyttöä tuli huhtikuussa Keljonkankaalta pitovaikeuksien takia ja tänään kävin hakemassa 2 hiirtä Kuusaasta,jonne ne olivat tulleet Tampereelta. Heille etsittiin myös uutta kotia pitovaikeuksien takia.
Pesin hiirten häkin ja laitoin kaikki tytöt samaan, kaikki meni ihan hyvin eikä mitään tappeluita ollut.

3 ensimmäistä tänne tullutta tyttöä on syntyneet alkuvuodesta 2015 ja nämä 2 tyttöä 7.12.2014. Hiiret ovat vielä nuoria, joskin vanhenevat aika nopeasti. Hiirten odotettu elinikä liikkunee 1-3 vuoden välimaastossa.

 Reippita aktiivisia tyttösiä ovat. Kovasti ympäristö kiinnostaa. Nyt onkin mukava touhuta , kun on putkista rakennettu tunneleita häkin ulkopuolelle.





Yksi tyttösistä ei ollut kuvaus tuulella , joten laitan koko poppoon kuvan vielä alimmaiseksi.
Hän on väriltään hieman tummempi kuin ylemmässä kuvassa oleva laikukas hiirineiti.


Maailman kuuluisin hiiri on varmasti Mikki Hiiri. Esi-isiltään Mikki on perinyt luonteeseensa paljon ominaisuuksia; uteliaisuuden, ystävällisyyden ja rohkeuden. Ei siis mikään ihme, että kesyhiiri on ollut hyvin suosittu lemmikki kautta aikojen. Hiirestä on jalostettu mitä erilaisempia väri- ja turkkimuunnoksia, jotka tekevät hiiren kasvatuksen mielenkiintoiseksi ja haasteelliseksi.
Lemmikkihiiristä on olemassa nk. suomalaistyyppisiä hiiriä ja englantilaistyyppisiä show-hiiriä. Lisäksi hiiristä on jalostettu erityisen pienikokoinen muoto, minihiiri. Suomalaistyyppinen hiiri on tyypillisesti eläinkaupassa myytävä hiiri. Se on kooltaan ja korviltaan paljon pienempi kuin show-hiiri, yleensä se on myös luonteeltaan vilkkaampi. Minihiiri on suomalaistyyppistäkin vielä huomattavasti pienempi.
Vaaleat englantilaistyyppiset show-hiiret ovat kooltaan massiivisia. Tällainen hiiri voi painaa jopa 60 g , kun sen suomalainen serkku painaa 20 g. Tummista show-hiiristä ei yleensä koskaan tule niin isoja kuin vaaleista. Show-hiirellä on myös valtavat korvat ja sen selkä on linjakas ja pitkä.
Hiiriuroksen ja -naaraan välillä ei ole kovin suurta eroa. Uros on yleensä hieman massiivisempi ja uroksen virtsa haisee voimakkaammin. Hiiren elinikä vaihtelee hieman suvusta riippuen. Yleensä hiiri elää n. 1 -1,5 vuotta, joskus jopa 2 vuotta. Hiiret ovat sukukypsiä jo 1 - 1,5 kuukauden ikäisinä, niinpä poikaset tulisi erottaa omiin sukupuoliryhmiinsä jo 3 viikon ikäisinä. Naarashiirellä on kiima 3-5 päivän välein ja se kantaa poikasia 18-21 päivää. Poikasia syntyy kerralla valtava määrä, 10-20, riippuen hieman naaraan iästä ja koosta. Siksipä omalla lemmikkihiirellä ei kannatakaan teettää poikasia ellei tarkoituksena ole todella ryhtyä kasvattamaan hiiriä.

Varusteet

Hiiri viihtyy parhaiten pienessä 4-5 eläimen muodostamassa laumassa. Uroshiiret saattavat olla toisilleen hyvinkin agressiivisia, joten ne olisi parempi pitää erillään.
Hiiren kodiksi sopii parhaiten muovinen terraario, häkistä ne saattavat livahtaa helposti pinnojen välistä ulos. Myös verkkokantinen lasiterraario on hyvä, vaikka onkin painonsa vuoksi vaikeampi puhdistaa. Parasta kuiviketta on kuohkealastuinen kutterinpuru tai höylänlastut. Sahanpuru tai hiekka eivät ole hyviä kuivikkeita. Ne pölyävät helposti ja voivat hiiren kaivellessa niitä vaurioittaa sen turkkia tai silmiä. Terraarioon olisi hyvä sijoittaa leikkikaluiksi tyhjiä WC-rullan hylsyjä ja erilaisia pahvirasioita, joihin hiiret hyvin mielellään nakertelevat reikiä. Pesämökiksi käy varsin hyvin kukkaruukku tai tyhjä kookospähkinä.
Terraarioon voidaan laittaa myös juoksupyörä. Eri juoksupyörämalleista kannattaa valita suuri turvapyörä, jossa ei ole pinnoja erikseen ja jalka on kiinni ainoastaan toisesta sivustaan. Juoksupyörä on syytä olla riittävän suuri, ettei hiiren selkä taivu liikaa. Liian pienessä pyörässä juoksevan hiiren häntä voi kaareutua selän yli.



Ruokinta

Hiiren ruokinta on hyvin yksinkertaista. Sen pääravintoa ovat siemenseokset, esimerkiksi erilaiset hamsterille tarkoitetut. Jos seoksessa on paljon auringonkukansiemeniä tai maapähkinöitä, olisi hyvä poistaa niistä osa. Hiiri saattaa lihoa liian rasvaisesta ruoasta. Seokseen voi aina silloin tällöin lisätä kissan tai koiran kuivamuonaa. Hiirelle voidaan antaa siemenseoksen tilalla nk. rotta ja hiiri pellettiä, joka sisältää kaikki hiiren tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet.
Tuoretta ruokaa olisi hyvä antaa siementen tai pellettien lisäksi. Erilaiset hedelmät ja vihannekset ovat oikein hyviä, esim. kiinankaali, omena, kurkku, tomaatti, päärynä ja salaatti. Annettavat vihannekset pitää aina muistaa pestä tai kuoria huolella. Kesäisin voi hiirelle antaa tuoretta ruohoa, voikukan lehtiä ja apilaa. Silloin tällöin olisi muistettava antaa kuivaa leipää tai koirankeksiä nakerrattavaksi, jolloin hiiren hampaat eivät pääse kasvamaan liian pitkiksi.
Viherruoan lisäksi hiirelle voi antaa erilaisia puuroja, perunamuusia, keitettyä makaronia tai riisiä. Mukaan voi lisätä myös purkillisen kermaviiliä, josta hiiret saavat kalsiumia. Varsinkin kantaville ja imettäville naaraille sekä kasvaville poikasille tämä on hyvin tärkeää.
Ruoka olisi hyvä antaa aina samaan aikaan vuorokaudesta, mieluiten illalla. Ruoan määrä riippuu hyvin paljon siitä minkä kokoinen hiiri on. Kantaville ja imettäville naaraille on annettava niin paljon ruokaa kuin ne vain syövät, lisäksi juomaveteen olisi hyvä lisätä pari tippaa vitamiinivalmistetta.
Juotavaksi hiirelle annetaan aina vettä, ei esimerkiksi maitoa. Vettä pitää olla aina tarjolla ja se tulisi vaihtaa päivittäin.

Hiiren hoito

Hiiren hoito on helppoa. Vaikka hiiri olisikin suuri näyttelytähti ei se vaadi tuntikausia kestävää trimmausta tai turkin hoitoa. Hiiren päivittäiseen hoitoon kuuluu ruokakupin ja juomapullon puhdistus ja pesu. Päivittäiseen pesuun riittää kuuma vesi, mutta pari kertaa viikossa ne olisi kuitenkin syytä pestä mahdollisimman kuumalla vedellä, johon on lisätty hiukan astianpesuainetta, harjaa käyttäen. Astianpesuaine on muistettava huuhdella erittäin huolellisesti pois.
Yleensä hiiret ovat hyvin siistejä eläimiä ja käyvät pissalla omassa pissanurkkauksessa. Tämä nurkkaus olisi hyvä siivota päivittäin jolloin ikävä hiirenhaju pienenee huomattavasti. Useimmat hiiret oppivat käymään pissalla ja kakalla "hiekkalaatikolla" eli pienessä kupissa, johon on laitettu esim. kissanhiekkaa.Hiekkalaatikko on helppo tyhjentää päivittäin roskikseen ja täyttää uudelleen hiekalla.
Hiiriterraario tai -häkki olisi siivottava vähintään kerran viikossa, mieluiten useamminkin. Yleensä kuitenkin omistajan (tai useimmiten omistajan äidin) nenä haistaa milloin hiirihäkkiä siivotaan liian harvoin. Terraario tai häkki kannattaa viedä pesuhuoneeseen ja pestä se suihkua ja harjaa apuna käyttäen. Häkin pesuun voi käyttää mietoa astianpesuaineliuosta, kunhan muistaa huuhdella sen huolellisesti pois.
Hiiren terveydentila on tarkistettava päivittäin. Hiiren lyhyestä eliniästä johtuen sairauden puhkeamisajat ovat lyhyet. Illalla iloisesti häkissä tepasteleva hiiri voi löytyä aamulla karvat pörhöisenä kyyhöttämässä häkin yhdestä nurkkauksesta.

Hiiren kanssa leikkiminen

Terve hiiri on vilkas ja utelias ja se tekee mielellään tutkimusretkiä "suureen maailmaan", vaikka nakertelemalla itsensä ulos häkistä. Hiiri oppii varsin nopeasti kiipeilemään omistajansa käteen (varsinkin jos sitä houkuttelee jollain herkulla) ja sieltä olkapäille. Myöskin tutkimusretket taskuun katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain mukavaa syötävää, sekä hihansuusta sisään kipittäminen ovat hiirelle mieluista puuhaa. Niinpä hiirten kanssa leikkiessä ei kannata pitää yllään kaikkein parhaimpia vaatteita, niihin kun saattaa kaikesta valvonnasta huolimatta ilmestyä pieniä reikiä.
Hiirelle voi tehdä pahvirullista ja -rasioista esimerkiksi labyrintin, jonka päähän voi laittaa hyvältä tuoksuvaa herkkua. Niistä voi myös rakentaa miniesteradan ja houkutella hiirtä kulkemaan sen läpi. Hiiri nauttii myös paljon silittelystä ja pitää siitä, että sitä rapsutetaan varovasti esimerkiksi korvan takaa.

Lähde : http://www.hiiret.fi/fin/lajit/?pg=1&sub=1


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Leon tarina

Leo on arviolta 20 vuotias koiras kilpikonna.

Leo tuli meille ilmoituksen kautta, jossa Leolle etsittii omaa uutta loppuelämän kotia muuttuneen elämäntilanteen takia. Leo ehti olla perheessä 10 vuotta .

Leon on elänyt viimeiset 10 vuotta pääasiallisesti lattiakonnana , koska on protestoinut terrassa oloa. Hän ei myöskään ole horrostanut koskaan näiden 20 vuoden aikana.  Ruokinta vitamiinit, uvb sekä lämpölamput näkyvät kilvessä ja kilpi onkin erittäin hyvässä kunnossa.
Leo on aikanaan salakuljetettu Suomeen eikä näin ollen omista minkäänlaisia papereita.

Leon nokka oli tullessa erittäin pahan näköinen, hänellä kun on saksipurenta eikä hänen nokalleen osattu tehdä mitään. Myös eläinlääkäri joka ei ilmeisesti ollut perehtynyt kilpikonniin, osannut nokalle tehdä mitään.

Hain Leon tänään 13.6.2015 Tampereelta ja hyvin sujuneen kotimatkan jälkeen leikkasin Leon nokan.
Tässä hetken Leon syömistä seuranneena , on syöminen jokseenkin haastavaa nokan leikkuun jälkeenkin. Johtuen juuri tuosta saksinokasta.
Nyt Leo saa olla ulkona muiden konnien kanssa, toivotaan, että säät suosivat ja konnat saisivat olla koko kesän ulkona.

Ps. Jos kaipaat nokan leikkuu apua, ota rohkeasti yhteyttä!


Ennen






Jälkeen



Leosta kuoriutui oikein hurmaava Herrasmies. Leohan ihan hymyilee!












Kilpikonniin perehtyneitä eläinlääkäreitä löydät täältä

Eläinlääkäri Johanna Raulio - Vantaa
Vantaanrinne 14
01730 Vantaa
Ajanvaraus: 0400-619985

Karhupuiston Eläinlääkäri - Helsinki
Viides linja 14
00530 Helsinki
Ajanvaraus: ma-ti 10-16, ke-to 11-17, pe 10-15 numerosta 09-636196


Eläinlääkäriasema Arkki - Espoo
Ymmerstanportti 2
02750 Espoo
Ajanvaraus: arkisin 9-20 numerosta 09-5050839

Eläinklinikka Linnunmäki - Kulloo
el. Gisle Sjøberg
Laversintie 1
06830 Kulloo
Ajanvaraus: arkisin 9-17 numerosta 050-3399945

Tuusulan kunnaneläinläärin vastaanotto:
Arkisin klo 8.00-10.00 puh. (09) 8718 3524, 040 314 4553 ja 040 314 4718
Eläinlääkärit: Satu Puoskari, Einar Eriksson

Pieneläinklinikka Tuhatjalka - Virkkala/Lohja
Virkkalantie 12 - 16
08700 Lohja
Ajanvaraus: ma-ti 8-18, ke-to 8-20, pe 8-16 numerosta 075-7590064


Hakametsän Eläinlääkäripalvelu - Tampere
el. Anna Chrons
Sammonvaltatie 7
33530 Tampere
Ajanvaraus: arkisin 8-18 numerosta 03-3143 6600

Nokian pieneläinklinikka - Nokia
Sipiläntie 2 (Valintatalon kiinteistö)
Nokia (Harjuniity)
Ajanvaraus: Ma -to 09 - 19 , pe 09 -16 puh: 0407 453 102

Oiva Eläinklinikka - Pirkkala
Kyöstintie 10
33960 Pirkkala
Ajanvaraus: ma 12-19, ti-pe 9-19, la 12-16 numerosta 03-4475700

Eläinlääkäriasema - Joensuu
Reijolantie 1
80330 Reijola
Ajanvaraus (013) 223 262 | MA-PE 8-18

Lappeenrannan kunnaneläinlääkäri
Kirsti Hallamaa
p. 0400 258 758 (klo 8 – 9)
Pohjolankatu 14, Lpr

Eläinklinikka Tähti - Jyväskylä
Kypärätie 19
40630 Jyväskylä
Ajanvaraus: arkisin 9-16 numerosta 010-2393750

Eläinlääkäriasema Vettori - Raisio
el Jenni Eloluoto ja Christa Finnberg
Kreetankuja 2
21200 Raisio
Ajanvaraus: 02-4374700

Kouvolan eläinlääkäriasema - Kouvola
el. Deivi Aljaste
Palomäenkatu 54
45100 Kouvola
Ajanvaraus: arkisin 8-17 numerosta 05-3115123

Kuopion yksityinen eläinlääkäriasema - Kuopio
Kiekkotie 2 (Puijonlaakso)
70200 KUOPIO
Ajanvaraus: ma-to 8-18, pe 8-17 puh: 017-28 21 268

Eläinlääkäriasema Ouluvet - Oulu
el Raimo Kekkonen
Krouvintie 5
90400 Oulu
Avoinna: ma-to: 9.00-19.00, pe: 8.00-16.00
Ajanvaraus: ma-to 9-17, pe 8-14 numerosta 08-5355200

Oulun Eläinklinikka - Oulu
el Ilkka Lakovaara
Metsokankaantie 3
90420 Oulu/Kaakkuri
Ajanvaraus: arkisin 08.00 – 20.00 numerosta 08-5545850

Eläinlääkäriasema lemmikki - Oulu
Kajaaninkatu 34
90100 Oulu
Ajanvaraus: ma - to 09 - 17, pe 09 - 14 puh: 08 - 311 5866

Eläinklinikka Linnunmäki - Kulloo

el. Gisle Sjøberg
Laversintie 1
06830 Kulloo
Ajanvaraus: arkisin 9-17 numerosta 050-3399945

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Hillan tarina

Eletään vuotta 2012 joulukuuta. Juttelen erään naisen kanssa pelastetuista chinchilloista. Keskustelun päätteeksi päätän lähteä hakemaan kahta chincilla tyttöä Jurvasta. Eletään joulukuun 31, 2012. Ajokeli oli erittäin haastava ja seuranani on äitini, joka toimii kuskina. Koko matkan mietin tyttöjä, jotka kohta saan ottaa kyytiini ja viedä turvaan.

3 kk aiemmin lokakuussa Jurvasta lödettiin pienestä piharakennuksesta  100 eläintä huonoista oloista. Nainen " kasvatti " kaneja ja erään ostajan silmään oli pistänyt erittäin hunoissa oloissa olevia eläimiä. Ostaja tekee ilmoituksen eläinsuojeluun ja eläinsuojelu saapuu paikalle.
Tiloista löydetään marsuja, kaneja, fretti pienestä marsuhäkistä, chinchilloja ilman vettä ja hiekka, lista on loputon. Suurimmalta osalta eläimistä puuttui vesi, tilat missä liikkua. 100 eläimestä jouduttiin lopettamaan puolet. Nainen sai eläintenpitokiellon.

Saavuimme Jurvaan ja näin tytöt ensimmäistä kertaa. He olivat arkoja ja ressaantuneita. Tytöt olivat jopa mutustaneet omaa turkkinaan ja turkissa oli aukkoja.

Kotiin saavuttumme tytöt pääsivät korkeaan häkkiin, jossa oli heille virikkeitä, vettä ja ruokaa. Meni useita kuukausia ennenkuin tytöt alkoivat tulla luokse. Tyttöjen ehdoilla mentiin ja hissuksiin. Meillä ei ollut kiire enää mihinkään, tytöt olivat turvassa.

Viime syksynä toinen tytöistä muutti uuteen kotiin, sillä tytöt eivät tulleet enää toimeen, mutta Hilla jäi meille. Ne kokemukset mitä nuo eläimet olivat kokeneet veisi kauan niistä toipuminen. Ihmisiin luottaminen oli jo iso saavutus.

Nykyään Hilla antaa kyllä jonkin verran koskea, muttei rakasta sylissä olemista. On kyllä aktiivinen ja kiltti tyttö, joka ei ole koskaan purrut ketään. Luottamuksen saaminen kesti todella pitkään. Toinen tytöistä sai myös ammattitaitoisen kodin, jossa kuntoutusta voitiin jatkaa.

On äärimmäisen palkitsevaa nähdä, kun eläin toipuu vaikeista kokemuksista ja oppii taas luottamaan ihmiseen. Hillakin on vasta pari vuotias. Chinchillat sattavat elää jopa 20 vuotta, joten Hillalla on vielä pitkä elämä edessä vaikeasta alusta huolimatta.

Hilla sai uuden kaverin Lacos - chinchillasta ja nykyään he elävät erittäin seesteistä elämää keskenään, nukkuen vieri vieressä.



( Hilla vasemmalla, toinen tyttö oikealla. )


Chinchilla on Andien vuoristosta kotoisin oleva jyrsijä. Se on hämärä- ja yöeläin, joka torkkuu päivisin. Aamu ja ilta on siis parasta aikaa seurustella sen kanssa. Chinchilla painaa noin 500−800 grammaa. Häkki siivotaan kerran viikossa. Chinchilla on hajuton eläin, eikä sen virtsa haise. Chinchilla elää 10−18 vuotta, jopa yli 20 vuotta oikealla hoidolla. Chinchillaa ei voi pitää ulkona.

Häkki ja muut varusteet

Chinchillan häkin on oltava tilava, sillä viettäähän se siellä suurimman osan elämästään. Siinä tulisi olla lattiapinta-alaa reilusti (1−2 chinchillalle väh. 0,4 m2) ja korkeutta niin, että sinne voi asettaa hyllytasoja (väh. 70 cm). Häkin pohjalla käytetään purua, haapahaketta tai muuta vastaavaa kuiviketta. Ruokakupin tulee olla metallia tai keramiikkaa, jotka eivät rikkoonnu nakerteluista tai kolhuista. Häkin ulkopuolelle sijoitettava juomapullo voi olla muovinen, joka ei rikkoonnu, jos eläin saa pudotettua sen lattialle. Häkki tulisi sijoittaa vedottomaan paikkaan, johon aurinko ei pääse paistamaan. Patterin viereen häkkiä ei saa sijoittaa. Paras lämpötila olisi +15…+20 astetta. Pala siporex-kiveä on hyvä sijoittaa häkkiin. Sitä järsimällä eläin pitää etuhampaansa sopivan mittaisina, sillä jyrsijänä sen hampaat kasvavat koko ajan. Myös kuivattu omenapuun oksa käy tähän.

Ruokinta

Chinchillan ruokinta on yksinkertaista: kuivaa heinää, chinchillapellettiä ja vettä. Jyrsijöiden jyväseokset eivät ole chinchillan ruokaa! Pellettiä ostettaessa on oltava tarkka, että kyseessä on juuri chinchillan pelletti. Siinä on chinchillalle sopivat ravintoaineet oikeassa suhteessa. Heinän tulee olla kuivaa, hyväntuoksuista, vihertävää ja ehdottomasti homeetonta. Vesi vaihdetaan päivittäin. Vesipullo puhdistetaan pulloharjalla kerran viikossa ja pilli esim. piippurassilla ainakin joka toinen viikko. Näin pulloon ei pääse muodostumaan levää. Chinchilla ruokitaan mieluiten illalla, kun se on pirteä. Tuore ruoka (esim. vihannekset ja hedelmät) ja rasvaiset herkut (esim. pähkinät ja auringonkukan siemenet) eivät ole chinchillalle sopivaa ravintoa, joten niitä ei tule tarjota lainkaan. Herkkupalaksi chinchillalle voi antaa esim. pienen näkkileivän palan tai kuivattua voikukkaa.

Turkin hoito ja chinchillan käsittely

Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä chinchilla-hiekassa. Hiekkaa voi ostaa eläinkaupoista. Eläintä kylvetetään noin 3−6 kertaa viikossa. Hiekka poistaa turkista rasvan ja lian, joita esim. ihmisen käsistä tarttuu turkkiin. Hiekka pitää turkin myös ilmavana. Chinchillaa ei saa pestä vedellä! Jos eläin vahingossa kastuu, kuivaa se esim. hiustenkuivaajalla, mutta pidä kuivain kaukana eläimestä, jottei se polta ihoa. Chinchillan kynsiä ei leikata. Käsittele chinchillaa aina rauhallisesti ja hellävaraisesti. Chinchillan puolustautumiskeinoihin kuuluu karvatuppojen pudottaminen, joten taitamaton käsittely on eläimelle ikävää sekä huonontaa myös turkkia. Chinchillaa käsitellään niin, että eläin on toisen käden kämmenellä ja toisella kädellä pidetään hännän tyvestä kiinni. Älä pidä hännästä muualta kiinni kuin ainoastaan tyvestä, ettei häntä vahingoitu.

Lisääntyminen

Suomen Lemmikkichinchillat ry (SLC) ei suosittele lisäännyttämään eläimiä, joilla esiintyy (tai joiden suvussa esiintyy) joitain sairauksia. Chinchilla tulee sukukypsäksi 3−7 kk:n ikäisenä. Naaraan aikaisin astutusikä on 10−12 kk. Pariskunnan väreillä on myös väliä, koska tietyissä väriyhdistelmissä (valkoisen väriryhmän eläimet keskenään ja velvet-geeniset eläimet keskenään) esiintyy ns. letaalitekijöitä, jotka aiheuttavat sikiöille kehityshäiriöitä tai kuoleman, ja tästä aiheutuu naaraan terveydelle riskejä tiineysaikana ja synnytyksen yhteydessä. Keskenään liian läheistä sukua olevilla chinchilloilla ei saa teettää poikasia. Chinchillan tiineys kestää n. 111 vrk ja se synnyttää yleensä 1−3 poikasta. Naaras tulee kiimaan synnytyksen jälkeen 3−15 vrk:ksi, jolloin urosta ei voi pitää samassa häkissä naaraan kanssa, ettei uros astu naarasta heti uudelleen. Poikaset vieroitetaan emosta omaan häkkiin noin 60 vrk ikäisinä. Poikaset tulee aina vieroittaa, jotta emon maidontuotanto saadaan loppumaan ajallaan ja poikaset oppivat elämään itsenäisesti. Luovutusikäisiä poikaset ovat aikaisintaan 3 kk ikäisinä. Lisääntyvää pariskuntaa ei yleensä voi pitää jatkuvasti yhdessä, joten lisääntyvän pariskunnan omistaja tarvitsee aina vähintään kaksi häkkiä. SLC suosittelee naarasta kohden enintään 1−2 poikuetta vuodessa huomioiden naaraan kunto ja poikuekoot sekä pitämään naaraalla myös pidempiä taukoja riittävän usein. SLC suosittelee myös, että kasvatukseen käytettävät chinchillat ovat jalostustasoisia.

Lähde http://www.chinchilla.fi/hoito-ohje/

torstai 11. kesäkuuta 2015

Piipun, Typyn ja Lurpan tarina

Kolme tyttömarsua oli vailla kotia. Pongasin heidän ilmoituksen marsu foorumin sivulta, jossa tytöille etsittiin uutta kotia ja jossa entiset omistajat saisivat kuulla tytöistä jälkeenpäinkin.
Eipä aikaakaan kun marraskuussa 2013 tytöt muuttivatkin jo meille. Ensitöikseni pesin marsut loishäätö shampoolla mikä on ihan varotoimenpide ja se tehdään aina kun uusia marsuja tulee tai vanhoja lähtee.

Pian tytöt pääsivätkin Teddyn ja Helunan laumaan. Tytöt olivat reippaita ja aktiivisia heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Typy ja Piipu olivatkin aikamoisia pomottamaan Lurppaa mutta yhteiselo sujui tästä huolimatta todella hyvin.

Tytöt saivat ilostuttaa meitä ja serkkujamme aina vuoteen 2014 lokakuuhun asti. Yksi toisensa jälkeen tytöt lähtivät paremmille porkkanamaille. Kuolinsyy oli tuntematon. Tytöt saavuttivat reilu 3 vuoden iän eli erittäin aikaisin he lähtivät.



Lehti juttua

Meistä tehtiin lehtihaastattelu paikallislehteemme ja haastattelun pääset lukemaan alla olevista kuvista



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Mollyn tarina

Molly tuli meille syksyllä 2012 ja oli n.6 kk. Molly oli meillä puolisen vuotta kunnes hän löysi oman kodin talvella 2013, jossa osattiin perehtyä Mollyn tarpeisiin ja luonteeseen. Molly oli erittäin kovapäinen pupu, joka vaati johdonmukaisen johtajan. Molly elää nykyään muiden pupujen seurassa ja saa kesästä syksyyn olla ulkona ympärivuorokauden. En olisi parempaa kotia Mollylle osannut toivoakkaan. Ilokseni pääsen seuraamaan Mollyn oloja niin usein kuin haluan.







Kuvan Mollystä on piirtänyt kaverini, hänen taideteoksiinsa pääset tutustumaan tästä Art of Anthony Hoang


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Taiston tarina

Taisto tuli meille Keski-Suomesta kahden muun marsun kanssa keväällä 2013. Taisto ja kaksi muuta marsua tulivat meille eläkekotiin, sillä heille oli kertyny ikää jo 4 vuotta. Omistajalla ei ollut enää mahdollisuutta pitää marsuja ja niin marsut saivat kodin meiltä.

Marsut pääsivät heti omiin laumoihinsa ja kesällä pääsivät nauttimaan ulkoilmasta suurissa ulkoaitauksissa.
Taisto oli iloinen marsu joka oli erittäin aktiivinen iästään huolimatta. Taiston entisen omistajan kanssa vaihdettiin kuulumisia ja valokuvia herran matkasta. Taisto oli rodultaan self black eli koko musta sileäkarvainen marsu.Taisto kuoli vanhuuteen 3.3.2014.




Taisto 4.11.2008 - 3.3.2014



Kotia vailla

Jos etsit itsellesi karvaista pientä ystävää, niin kysy rohkeasti myytävistä eläimistä. Vielä on useita eläimiä vailla sitä omaa rakastavaa kotia. Paljon olisi uutta kotia etsijöitä tulossa, mutta valitettavasti kaikkia en pysty ottamaan.

Kyselyitä kotia etsivistä eläimistä voi lähettää osoitteeseen nhaukka@hotmail.fi
tai jos sinulla on kotia vailla oleva eläin niin ota rohkeasti yhteyttä.


Jokainen elämä on arvokas.


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pienten oravien tarina

Huhtikuun 17 2015, sain viestin puhelimeeni oravanpoikasista, jotka olivat pesineen tipahtaneet maahan puunhakkuiden yhteydessä. Neuvoin yhteydenottajaa odottamaan kärsivällisesti, jotta oravaemo saa haettua pesueensa turvaan. Sain myöhään illalla uuden viestin, että poikaset ovat pesässä edelleen eikä emoa näy. Sanoin, että odotellaan vielä vähän.

Niinhän siinä kävi, ettei emo enää palannut hakemaan poikasia. Muutaman kerran emo oli nähty, mutta poikset eivät hävinneet pesästä.
Otin illalla laatikon kainalooni ja suuntasin oravanpoikasten pesän luokse. Pesä oli maassa ja poikaset tiukasti pesässä.

Pesä kokonaisuudessaan otettiin matkaan, sillä yö oli vielä pakastava eikä poikasilla ollut lämmittäjää.

Tältä tilanne näytti yöllä


Pesässä oli viisi urosta ja ilmoittaja viestitti yhden poikasen löytyneet maasta paleltuneena. Normali poikuekoko on 4-6 poikasta, joten tämä oli normaalin kokoinen oravapoikue, joskin kaikki olivat uroksia.

Poikasille tarjottiin heti lämmintä maito/muna sekoitusta ja heillä olikin jo aikamoinen nälkä, kun eivät olleet koko päivänä syöneet. Poikaset olivat arviolta 4 viikkoa vanhoja, ylähampaat vielä puuttuivat. Tästä alkaakin tiivis hoitojakso, sillä ruokinta tapahtui pipetillä 2 h välein kellon ympäri.

Ohje poikasten ruokintaan : 1dl kuumaa vettä ½dl koiran tai kissanmaitokorvikejauhetta (esim. Royal Canine, Royal Feline, Esbilac) 20 ml kasvisöljyä 1 raaka kananmunankeltuainen

26.4. Oravanpoikasilla ylähampaat jo hieman läpi. Ovat reippaita lapsosia, jotka vielä pääsääntöisesti nukkuvat ja syövät. 


30.4.2015 Oravalapset maistelevat jo siemensekoitusta! Poikaset ovat pääsääntöisesti kasvaneet reippaasti paitsi yksi poikanen. Hän on edelleen pieni ,vaikka ruoka maistuukin.


Poikasten turhaa käsittelyä on pyritty välttämään, sillä aikanaan heidän on lähdettävä suureen maailmaan.


21.5.2015 Oravanpoikasten on aika siirtä ulkohäkkiin asumaan ja harjoittamaan lihaksiaan. Voi sitä kauhua ja ihmetystä, joka näitä pieniä kohtasi! " Oletkohan nyt aivan varma" , " Vie meidän sisälle turvaan". Pitkään poikaset kiipeilivät häkissä ja yrittivät syliin ,mutta muutaman tunnin kuluttua poikaset rauhoittuivat ja uskaltautuivat jo syömään. Ulkohäkissä on oma nukkumakoppi, joten poikaset saivat olla lämpöisessä ja rauhassa haukan katseilta.





26.5.2015 Kaikista pienin orava löytyi kuolleena nukkumasta. Olinkin aika varma, ettei tuo poikanen tule selviämään sillä hän ei kasvanut kaikesta huolimatta.

28.5.2015 Poikasten vapautus päivä! 6 viikkoa sitten minulle tuli 5 orvanpoikasta, joista tänään saan vapauttaa ainoastaan 2 poikasta. Löysin seuraavana päivänä vapautuksesta 2 poikasta kuolleena häkistä. Ei merkkejä tappelusta tms. He vain nukkuivat rauhallisesti niinkuin ennenkin. Onneksi sain seurata edes 2 terveen ja hyvän kokoisen oravanpoikasen vapautumista luontoon. 





Jäähyväiset ovat aina ne vaikeimmat, mutta mikään ei ole niin palkitsevaa kuin se, että saan vapauttaa tänä päivänä nuo virkeät poitsut omaan elämäänsä. Vielä pojat satunnaisesti käyvät kotihäkin päällä muutaman siemenen nappaamassa ja nukkumass omassa lämpöisessä pesässä. Mutta pian oma reviiri tulee erottamaan nämä pojat toisistaan ja he etsivät kumppanin ja saavat oman pesueensa. Muistot näistä vekkuleista tulee pysymään iäti sydämessä. Nämä 6 viikkoa olivat rankat, mutta erittäin palkitsevat. Hei hei Tiku ja Taku, Ehkä me vielä kohdataan!