marsuja

marsuja

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Elämä jatkuu

Elämä jatkuu vaikka osa on lähtenyt. Niin se vain on.

 Viime horroskaudella menetimme Klaaran, Nemon sekä Helgan. Kaikki kuolivat yllättäen eikä mitään ollut tehtävissä. Kilpikonnat heräilivät normaalisti uniltaan, mutta sen jälkeen he menehtyivät. Syy jää mysteeriksi, mutta muistot näistä veijareista ei koskaan katoa. Eniten mietitytti tuo Nemon kuolema, terve vauvakonna kuolee ilman mitään syytä.  Toki, koskaan ei voi tietää mitä kilven sisällä tapahtuu. Ulkoisesti kaikki oli hyvin, toisin kuin Helgalla tai Klaaralla.




torstai 22. syyskuuta 2016

Vihtorin ja Klaaran tarina

Joskus eteen tulee tilanne, ettei rakasta lemmikkiä voi enää syystä tai toisesta pitää. Tällöin lemmikille on löydettävä uusi koti.
Sain 20.9. puhelimeeni viestin, olisiko minun mahdollista ottaa kaksi nelivarvas tyttöä tänne meille. Siinä hetken tuumailtuani vastasin viestiin, tyttöjen olevan tervetulleita meille.
Siinä omistajan kanssa pika puhelu ja eipä siinä kauan mennytkään, kun illan pimeinä tunteina tytöt olivatkin jo meillä.


Tyttöjä siinä tutkaillessa huomasinkin Vihtorin saksipurennan ja Klaaran reippaasti ylikasvaneen nokan. Myös kilvet olivat kuluneet erittäin pyöreiksi ja Klaaralla näkyikin tuo kuluma punaisina läikkinä kilvessä. Punaiset läikät tarkoittavat sitä, että verenkierto on vilkasta juuri näillä kohdilla, joissa kilpi on ns. ohuempaa ( punaisia kohtia voi olla myös ihan kunnon alustallakin kasvaneilla konnilla ja näitä on havaittavissa esim . horroksesta herättyä ). Kilpien raju kuluminen on johtunut huonosta alusesta, tytöillä se on ollut hiekka. Pientä pyramidikasvua myös havaittavissa . Tytöt eivät ole myöskään horrostaneet, joten he tulivat oivaan aikaan aloittamaan paastoa ja siitä ensimmäistä horrostaan.
Ensimmäisenä Vihtori ( Pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta )




Ja Klaara






Horrokseen ei laiteta sairaita tai esim. liian laihoja konnia. Tytöillä ei tätä vaaraa ole, sillä molemmat ovat hyvä kuntoisia ja painoisia. Vihtori mittautti lukemat 1252 g 18 cm ja Klaara 909 g 16 cm . Kummatkin ovat ihanne painossaan. Jopa hieman pullukoitakin.
Omistajan kanssa juteltuani selvisi, että he olivat kilpikonnien kolmannet omistajat. Kilpikonnat ovat lemmikkeinä yleisiä, jotka vaihtelevat kotia, juuri senkin takia, että ovat niin pitkäikäisiä. Tämä on valitettavaa, mutta mielummin uusi koti kuin se, että kilpikonna " unohtuu " tai elämäntilanne muuttuu niin radikaalisti, ettei kilpikonnalle yksinkertaisesti riitä aika.
Omistajan lähdettyä pesin tytöt ja oli aika aloittaa leikkaamaan ja muotoilemaan heidän nokat. Aloitin Vihtorista, jolla oli tuo saksipurenta. Konna pyyhkeeseen ja eikun leikkaamaan. Vihtori antoi hienosti leikata nokan vaikka pienoinen hätäpissikin pääsi tulemaa.

Seuraavana oli vuorossa Klaara. Hyvin pitkää nokkaa leikattaessa on oltava varovainen, ettei nokka pääse lohkeamaan niin, että tulee verta. Kannattaa leikata ensin ihan vähän. Klaaran nokka oli hyvin paksu ja huomasin ettei tyttö hirveästi pitänyt toimenpiteestä. Hienosti kuitenkin saatiin nokka leikattua eikä tullut halkeamia.

Miltäs näyttää ?
Tytöt pääsivät sitten illalla viileään nukkumaan pyyhkeen sekaan ja aamulla sitten tutustumaan uuteen ympäristöön.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Urhon tarina

Urho eli kotoisammin Urkki oli ihan ensimmäinen marsuni. Urkki oli syntynyt 28.12.1997 ja tuli meille luovutusiän ohittaneena, veljensä Terhon kanssa. Urkki ostettiin Jyväskylän Reporangasta ja hän oli paperiton lemmikkimarsu.Urkki oli aivan ihana ja rakastettava marsu. Hän oli kaikista rakkain eläin, varmaankin myös siksi, että hän oli ensimmäinen lemmikkini. Urkki eli 7 vuotiaaksi ja olisi elänyt varmasti pidempäänkin, elleivät hammasongelmat olisi alkaneet.

Urkin kanssa pyöräiltiin, mökkeiltiin ja maattiin vierekkäin. Häntä tulee vieläkin muisteltua lämmöllä ja rakkaudella. Urkki sai morsionsa kanssa myös kolme kaunista poikasta.


Urkki 1,5 v


Urkki 4,5 v